Niistä vakuutuslääkäreistä, osa 1/X

Vakuutuslääkäri eli vakuutusyhtiön tai eläkelaitoksen asiantuntijalääkäri on lääkäri tai erikoislääkäri, joka tekee (yleensä sivutoimena) lääketieteelliseen selvitykseen perustuvia arvioita hakijoiden oikeudesta tiettyyn etuuteen. Miksi vakuutuslääkärijärjestelmää tarvitaan? Koska systeemi on liian monimutkainen ja hoitavat lääkärit eivät oman asiantuntemuksensa ohella voi millään tietää jokaisen etuuslajin myöntöperusteita ja ratkaisulinjoja.

Työkyvyttömyyseläkehakemuksissa arvioidaan, ovatko lääkärinlausunnoilla esiin tuodut lääketieteelliset löydökset riittävän vaikea-asteisia ja estävätkö ne henkilöä hankkimasta ansiotuloja. Pelkkä oirekuva, esimerkiksi voimakas kipu, ei riitä eläkkeen myöntöperusteeksi, jos kivulle ei ole löytynyt mitään syytä. Sen vuoksi eläkelaitoksessa painotetaan etenkin kuvantamistutkimusten, lääkärin tekemien kliinisten tutkimusten ja esimerkiksi hermoratatutkimusten tuloksia.

Otetaan tapausesimerkiksi selkä. Selkäkipu on suomalaisilla todella yleistä, mutta on myös tavallista, että kivulle ei löydy mitään kovin vakavaa syytä. Ihminen voi kokea olevansa kivun vuoksi täysin työkyvytön, mutta magneettikuvassa näkyy vain iänmukaisia rappeumamuutoksia. Jos pelkillä rappeumamuutoksilla lähdettäisiin eläkettä myöntämään, niin kohta olisi koko Suomi täynnä työkyvyttömyyseläkeläisiä.

Ja kerronpa tähän väliin, että lääkärien käyttämä kieli ei auta yhtään. Jos lääkärinlausunnolla lukee pelottavia tuntemattomia sanoja, kuten prolapsi, protruusio ja degeneraatio, ei ole mikään ihme, että tavallinen tallaaja alkaa pelkäämään selkäkipuaan vielä aiempaa enemmän.  

Prolapsi on välilevynpullistuma/-tyrä, joista suurimman osan on nykytiedon valossa todettu kuivahtavan itsestään. Osa vaatii leikkaushoidon, jos pullistuma on suuri ja painaa hermoa. Protruusiota todettiin itselläni jo 23-vuotiaana ja sillä tarkoitetaan välilevyn turvotusta. Välilevy ei siis ole täysin siellä, missä pitäisi, mutta ei kunnolla pullotakaan. Degeneraatio tarkoittaa rappeumaa, mitä meillä ihan jokaisella on todettavissa tiettyjen kilometrien jälkeen. Ihminen kun on täynnä osia, jotka kuluvat käytössä.

Jokainen eläkelaitos saa kuitenkin toistuvasti hakemuksia ihmisiltä, joilla on selkäkipua ja hoitava lääkäri on suositellut työkyvyttömyyseläkettä, vaikka tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään vakavaa syytä kivulle. Nämä hylätään aina.

Jäävuoren huippuna ovat hakemukset, joissa lääkäri toteaa potilaallaan olevan voimakasta selkäkipua, mutta mitään tutkimuksia ei ole tehty tai edes harkittu. Klassinen: annetaan lääkkeet ja pari viikkoa saikkua, ei tarvitse tulla kontrollikäynnille. Nämäkin hylätään, koska eläkelaitos tekee ratkaisunsa aina käytettävissä olevien selvitysten perusteella, eikä voi määrätä hoitavaa lääkäriä tekemään tutkimuksia (vaikka aika usein tekisi mieli).

Hoitavat lääkärit eivät myöskään useimmiten tunnu edes kuulleen yleisestä työkyvyn arviosta ja ammatillisesta työkyvyn arviosta. Näistä lisää toiste.

Eli miksi vakuutuslääkäreitä tarvitaan? Koska muuten meidän yhteisestä potistamme maksettavia eläkkeitä myönnettäisiin aivan riippuen siitä, millaisella lääkärillä ihminen on sattunut käymään. Hoitavissa lääkäreissä on valtavia eroja, osaa kiinnostaa ja osaa päivänselvästi ei. Vakuutuslääkäri on se, joka tasoittaa nämä erot ja varmistaa, että ratkaisulinja on yhtenevä. Eli että samanlaiset hakijat saavat samanlaiset ratkaisun.

Vaikka se asiakkaista ja kansalaisaloitteiden tekijöistä tuntuu mielivaltaiselta, vakuutuslääkärijärjestelmä on oikeasti olemassa kansalaisten oikeusturvan ja yhtäläisen kohtelun vuoksi. Internetissä on tietenkin kiva julistaa, että vakuutusyhtiöt tekevät kaikkensa, ettei korvauksia tarvitsisi myöntää, mutta se on lainvastaista. Kyllä ne hylkäävät ratkaisut aina johonkin logiikkaan perustuvat. Logiikka ei välttämättä ole sama kuin hakijalla, mutta se on kuitenkin olemassa. 

Vuosia sitten sanoin yhdelle kipeälle asiakkaalle puhelimessa, että eläkettä ei voida myöntää parhaalle näyttelijälle. Ehkä en nykyisin olisi aivan noin kärkäs. Oireet voivat olla todellisia, vaikka syytä niille ei löytyisikään. Mutta eläkettä niiden perusteella ei silti voida myöntää – ainakaan nykykäytäntöjen mukaan.