Mikä on yleinen työkyvyn arvio?

Yksityisen alan työeläkelakien mukaan alle 60-vuotiaiden työkyvyn arvioinnissa sovelletaan yleisen työkyvyn arviota, eli työkykyä arvioidaan kaikkeen työhön, jota hakijan voidaan kohtuudella odottaa tekevän. Kohtuullisuusarvioinnissa pitäisi ottaa huomioon hakijoiden ikä, työ- ja koulutushistoria, asuinpaikka ynnä muita taustatekijöitä. Valitettavasti kohtuullisuusarviossa katsotaan useimmiten pelkkää ikää ja siinäkin pääasiassa sitä, kuinka lähellä on 60 vuoden rajapyykki ja sitä myöten ammatillisesti painotettu työkyvyn arvio.

Jotta asia olisi taas yksittäisen eläkkeenhakijan näkökulmasta mahdollisimman sekava, ei julkisella puolella tietenkään ole yleistä työkyvyn arviota. Muistan erään rakennusalan töitä tehneen tuki- ja liikuntaelinvaivaisen kanssa käymäni tiukkasävyisen keskustelun: asiakas koki tulleensa epäreilusti kohdelluksi, koska oma hakemus oli hylätty, mutta hänen naapurinsa oli päässyt [joutunut] pelkällä rannevammalla pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. Naapuripa sattui olemaan julkisella puolella työtä tehnyt hammaslääkäri, ja rannevammat estävät kyllä tehokkaasti hammaslääkärin käsillä tehtävän ja pikkutarkan työn. Yleisen arvion mukaan rannevammainen hammaslääkärikin saattaisi kuitenkin kyetä johonkin toimistotyyppiseen työhön tai vaikka puhelinmyyntiin, mutta julkisen puolen työntekijänä hänen työkykyään arvioitiin vain ammatillisesti. Yritäpä selittää raivoavalle asiakkaalle puhelimessa, että säännöt eivät ole kaikille samat.

Eläkelaitoksen näkökulmasta nämä asiakkaiden "serkun kummin kaimani sai eläkkeen paljon vähemmästä" -tarinat ovat hieman raskaita. Se serkun kummin kaima saattaa olla vaikka kuinka tuttu asiakas meille, mutta eläkelaitoksella on salassapitovelvollisuus, emmekä siis voi kommentoida asiakkaiden asioita ulkopuolisille. Toisaalta kenellekään ei viitsisi puhelimessa töksäyttää sitä vaihtoehtoa, että se serkun kummin kaima onkin saattanut vain sanoa joutuneensa eläkkeelle selkäkivun vuoksi, vaikka todellisuudessa kulissien takana on vaikea-asteinen masennus tai muu syy, jota ei syystä tai toisesta haluta levitellä pitkin kyliä. 

Miksi kohtuullisuuden arviointi on niin vaikeaa?

Vaikka alle 60-vuotiaiden työkykyä pitäisi arvioida kaikkeen kohtuudella odotettavaan työhön, on ratkaisukäytäntö nykyisin oikeammin se, että alle 60-vuotiaiden työkykyä arvioidaan aivan kaikkeen olemassa olevaan työhön. En tiedä, mutta luulen, että linja on paradoksaalisesti kiristynyt sitä mukaa, kun työpaikkailmoitusten vaatimuslistat ovat kasvaneet ja odotukset työntekijöitä kohtaan ovat lisääntyneet. Onhan se oikeasti aika epätodennäköistä, että esimerkiksi peruskoulutaustalla siivoojan työtä ikänsä tehnyt, mutta nyt siivoojan työhön työkyvytön, työllistyisi nykypäivänä johonkin kevyeen toimistotyöhön, vaikka työkykyä vielä sellaiseen olisikin.

Eläkelaitokset ja muutoksenhakuelimet kuitenkin hylkäävät peruskoulutaustaisten ja suorittavaa fyysistä työtä tehneiden hakemuksia ja valituksia ihan jatkuvasti vedoten yleiseen työkyvyn arvioon. Toisaalta yleistä työkyvyn arviota voidaan käyttää perusteena myös silloin, kun mielenterveydenhäiriö vaikuttaa vaativaa asiantuntijatyötä tekevällä keskittymiseen ja muistamiseen, mutta suorittaviin töihin olisi vielä työkykyä jäljellä. 

Itsellemme me selitämme kohtuuttomuuden sillä, että ongelma on työvoimapoliittinen ja osittain se onkin. Ei ole eläkelaitoksen syytä, että työmarkkinat eivät vedä ja että Suomessa on ikäsyrjintää, joka heikentää yli 50-vuotiaiden työllistymismahdollisuuksia. Ei ole eläkelaitoksen vika, että työnantajat odottavat saavansa supersuorittavia huippuammattilaisia yksinkertaisimpiinkin töihin ja että alan vaihtaminen on vaikeaa. Myös alueellinen työttömyys on asia, johon eläkelaitos ei voi vaikuttaa. 

Mutta onko kohtuullista vaatia lapsuudesta saakka Lieksassa asunutta 56-vuotiasta metsäkoneenkuljettajaa muuttamaan terveydentilalle sopivampien töiden perässä kaupunkiin, kun poliisi on määrännyt hoitamattoman uniapnean vuoksi ajokiellon, eikä omaa työtä voi tehdä? Kolikon kääntöpuolena: onko kohtuullista, että joku ei halua vaihtaa ammattia tai asuinpaikkaa ja muiden pitäisi kustantaa mukavuudenhalua yhteisistä eläkevaroista? 

Kohtuullisuuden arviointi on vaikeaa paitsi yleisen ratkaisulinjan ja maailmanajan vuoksi, mutta myös puutteellisten tietojen vuoksi. Rekisteritiedoista näemme kyllä palkka- ja etuustiedot pitkältä ajalta, mutta ne eivät kerro kaikkea. Ja jos hakija on jättänyt eläkehakemuksessa tyhjäksi kohdan, jossa kysytään koulutusta, ei meillä ole oikeastaan mitään keinoa selvittää sitä. Jos hoitava lääkäri osaa asiansa, asiakkaan taustaa on avattu lääkärinlausunnoilla. Yleensä ei ole. 

Siinähän sitten arvioit, mikä on kohtuullista ja mikä ei. 

Yllä olevahan koskee tietenkin vain työeläkelakien mukaisia työkyvyttömyyseläkkeitä. Muissa järjestelmissä on totta kai omat kiemuransa, koska aivan helppoahan tämä muuten olisi. Esimerkiksi tapaturmaeläkkeessä työkykyä arvioidaan omaan ammattiin.