Niistä vakuutuslääkäreistä, osa 2/X

Mitä eroa on vakuutuslääkärillä ja valelääkärillä? Valelääkäri näkee potilaan.

Ymmärrän vitsin eläkkeenhakijan näkökulmasta. Omasta mielestäni se on kuitenkin turhauttava ja kertoo siitä, että järjestelmää ei ymmärretä tai haluta ymmärtää. Vitsi on mielestäni myös typerä, koska järjestelmä sakkaisi todella pahasti, jos jokainen eläkkeenhakija tulisi aiemmin tehtyjen tutkimusten ja hoitojen lisäksi vielä vakuutuslääkärin vastaanotolle arvioitavaksi ja pahimmillaan lähetettäväksi jatkotutkimuksiin. Kuukausikaupalla hidastuvan hakemuskäsittelyn lisäksi seurauksena olisi iso hintalappu, jolle tuskin ilmoittautuisi innokkaita maksajia jonoksi saakka.

Ei voi myöskään olla niin, että vakuutuslääkäri ottaisi vastaan vain osan hakijoista tai vain ne, jotka osaavat vastaanotolle pääsemistä äänekkäimmin ja sinnikkäimmin vaatia. Huonosta käytöksestä ei mielestäni pidä palkita ketään antamalla erityiskohtelua. Niinpä vakuutuslääkärin vastaanotolle ei pääse yksikään hakija. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vakuutuslääkäri olisi oikea lääkäri tai tietäisi mitä tekee.  

Kyllä se on terveydenhuollon tehtävä vastaanottaa, tutkia ja hoitaa. Hoitavan lääkärin tehtäviin kuuluu lisäksi kirjata tutkimuksissa esiin tulleet lääketieteelliset löydökset ja hoitosuunnitelma ylös lääkärinlausunnolle, jonka hakija voi toimittaa eläkehakemuksensa liitteenä. Vakuutuslääkärin väitetään usein kumoavan hoitavan lääkärin ja/tai erikoislääkäreiden lausunnot. Näin ei asia suinkaan ole.

Vakuutuslääkäri ei kumoa hoitavan lääkärin lausuntoa, vaan vakuutuslääkärin tehtävä on suhteuttaa hakijan toimittamilla lääkärinlausunnoilla esitetyt oireet, tutkimuslöydökset ja niiden perusteella todetut sairaudet hakijan hakeman etuuden myöntöperusteisiin. Jos oireiden ja toimintakyvyn kuvaus on puutteellista, tutkimuksia ei ole tehty, niiden löydöksiä kerrottu tai diagnoosiin päästy, ei työkyvyttömyyseläkettä todennäköisesti myönnetä.

Kerron tapausesimerkin yhdestä oikeusmurhasta viime syksyltä. Olen melko varma, että työkyvyttömyyseläkkeen hakija – nelikymppinen mies – on todellisuudessa työkyvytön, mutta jouduin hylkäämään hakemuksen. Miksi? Hakijalla kuvattiin massiivista ylipainoa, mutta hoitava lääkäri ei ollut halunnut ahdistaa potilastaan punnitsemalla häntä. Lääkärinlausunnoilla todettiin, että noin kymmenen vuotta aiemmin potilaan paino oli ollut 140 kg ja lääkäri arvioi painoa tulleen sen jälkeen reilusti lisää. Ratkaisukäytännön mukaan pelkkä merkittävä ylipaino vaikuttaa työkykyyn ja eläke saatetaan myöntää lihavuuden vuoksi, kun painoindeksi on reilusti yli 50. Ajankohtaisesta painosta ei kuitenkaan ollut tietoja lääkärinlausunnolla. Hakijalla kuvattiin myös selkäkipua (mikä ei ole ihme, jos ylipainoa on valtavan paljon), mutta hoitava lääkäri ei ollut tehnyt selkäkivun suhteen yhtään mitään tutkimuksia. Ei kuvantamisia, eikä edes kliinistä tutkimusta. Selän toiminnallisesta tilasta tai mahdollisista kudosvaurioista ei siis ollut mitään tietoja. Lisäksi hakijalla kuvattiin masennusoireilua, mihin liittyen häntä ei ollut ohjattu psykiatrin arvioon, eikä edes pienen pientä mielialalääkitystä ollut määrätty tai annettu oirekyselylomaketta täytettäväksi. Lääkärinlausunnolta ei siis saatu riittäviä tietoja hakijan masennusoireista tai niiden reagoinnista hoitoihin. 

Kyllä, teki mieli soittaa tälle asiakasparalle ja neuvoa vaatimaan tutkimuksia ja hoitoja. 

Mihin vakuutuslääkäreitä tarvitaan?

Kuten olen maininnut aiemminkin: järjestelmä on monimutkainen. Jokaisella eri etuudella on eri myöntö- ja hylkäysperusteet, eikä kukaan voi hallita kaikkien etuuksien kiemuroita. En tiedä yhtään vakuutuslääkäriä, joka arvioisi hakijan oikeutta useampaan kuin kahteen etuuteen. Tiedän pari lääkäriä, jotka arvioivat oikeutta sekä tapaturmakorvauksiin että työkyvyttömyyseläkkeeseen, mutta tämä on käsittääkseni todella harvinaista. Useimmiten vakuutuslääkäritkin "erikoistuvat" johonkin tiettyyn etuuteen. Tämän tiedon valossa olisi täysin kohtuutonta vaatia, että kaikki Suomen hoitavat lääkärit osaisivat arvioida luotettavasti potilaan oikeutta joka ikiseen käytössä olevaan etuuteen.

Niinpä kerran keksitty roolijako hoitavan lääkärin ja vakuutusyhtiön/työeläkelaitoksen asiantuntijalääkärin välillä säilyy kansalaisaloitteista huolimatta. Moni päätös tuntuu varmasti mielivaltaiselta, mutta kuten kuvasin yllä: väärät tai vääriksi koetut ratkaisut voivat perustua mielivallan sijaan puutteellisiin selvityksiin. 

Koska vakuutuslääkärin vastaanotolle ei pääse kukaan, arvioidaan jokaisen eläkkeenhakijan oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen pelkkien asiakirjojen perusteella. Valitettavan usein asiakirjat eivät kuitenkaan kerro koko totuutta.