Sairauksia, joita kukaan ei halua, mutta joilla eläke todennäköisesti irtoaa

On sairauksia, joita en usko kenenkään haluavan. Myönsin juuri pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen 61-vuotiaalle naiselle, joka oli mennyt pitkään jatkuneen päänsäryn ja näköhäiriöiden vuoksi lääkäriin. Diagnoosi: aivojen pahanlaatuinen kasvain. Leikkaus- ja sädehoitojen jälkeen aivosyövän todettiin uusineen, eikä parantavaa hoitoa ole. Totta kai työkyvyttömyyseläke myönnettiin.

Eläkelaitoksen näkökulmasta parantumattomissa syöpäsairauksissa tulee esiin omituinen ilmiö: vaikka hoitava lääkäri olisi lääkärinlausunnon teksteissä jo todennut, että syöpään ei ole olemassa parantavaa hoitoa, arvioidaan potilaan työkyvyttömyys lääkärinlausunnoilla usein silti määräaikaisesti. Asiantuntijalääkärimme ovat pohtineet, että hoitavat lääkärit eivät halua syöpäsairaan potilaan menettävän toivoaan, ja sen vuoksi työkyvyttömyyttä ei arvioitaisi toistaiseksi. Eläkelaitos joutuu kuitenkin harkitsemaan, kannattaako eläke myöntää määräaikaisena kuntoutustukena hoitavan lääkärin kannan mukaisesti, vai olisiko sekä asiakkaan että eläkelaitoksen kannalta järkevämpää myöntää työkyvyttömyyseläke pysyvänä. Tähän ei ole mitään oikeaa vastausta, vaan arvioinnit tehdään tapauskohtaisesti.  

En usko, että kukaan toivoo omalle kohdalleen myöskään mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy psykoottistasoista oireilua. Kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa on vaikeita ja elämänhallinnan tuhoavia maniajaksoja, skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriö ovat sellaisia mielisairauksia, joiden perusteella työkyvyttömyyseläke myönnetään lähes aina. Tosin osa asiakkaista reagoi hoitoihin paremmin kuin toiset, joten monen diagnoosin kanssakin voi elää niin sanottua normaalia elämää, jos sopiva hoito on löytynyt. Valitettavan usein hoidot eivät kuitenkaan tehoa tai sopivaa ei löydy kokeiluista huolimatta, jolloin eläkkeen myöntäminen on perusteltua. Psykoottistasoisiin oireisiin liittyy usein myös sairaudentunnottomuutta, mikä heikentää hoitoon sitoutumista.

Esimerkkinä tästä käytän 45-vuotiasta miestä, joka haki muutama vuosi sitten työkyvyttömyyseläkettä oikean polvensa kuluman ja polvessa todettujen irtokappaleiden vuoksi. Lääkärinlausunnoilta paljastui täysin sairaudentunnoton harhaluuloisuushäiriötä sairastava mies, joka oli ollut todellisuudessa työkyvytön ja työmarkkinoiden ulkopuolella jo useiden vuosien ajan. Mies oli myynyt omaisuuttaan toimeentulon vuoksi jo pitkään, eikä ollut sen vuoksi ollut juurikaan tekemisissä viranomaisten kanssa ennen polven kipeytymistä. Hänellä ei myöskään ollut perhettä tai muita läheisiä, jotka olisivat huomanneet oireet ja auttaneet hoitoon hakeutumisessa. Myönsin eläkkeen, koska harhaluuloisuushäiriön hoitamisesta ei tullut hoitavien psykiatrien lausuntojen perusteella yhtään mitään, koska mieshän koki vikaa olevan vain polvessa. Asiakas luulee varmaan vielä tänäkin päivänä, että eläke on myönnetty polvikivun vuoksi.

Kolmas sairaustyyppi, jota en usko kenenkään haluavan, vaikka eläkkeelle jääminen muutoin jo houkuttelisikin, ovat etenevät muistisairaudet. Eläke myönnetään esim. Alzheimerin tautia sairaustaville lähes aina, koska hoitoon hakeudutaan ja diagnoosi saadaan harmillisen usein vasta siinä vaiheessa, kun oireet ovat jo arkea haittaavia. Kyseessä pitää kuitenkin olla diagnosoitavissa oleva ja eteneväksi tuomittu muistisairaus, että eläke voidaan myöntää.

Minulla on niin sanottu kanta-asiakas, jolla on todettu lievä masennus, jonka oireina kuvataan olevan unohtelua ja aloitekyvyttömyyttä. Asiakas kokee tietenkin itse, että hän on täysin työkyvytön muistiongelmiensa vuoksi. Hänelle on tehty muun muassa neuropsykologinen tutkimus, pään kuvantamistutkimuksia ja hän on käynyt neurologian erikoislääkärin arviossa. Näissä laajoissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole todettu muistisairautta, vaan hoitava lääkärikin on lopulta laittanut muistioireet asiakkaalla todetun lievän [ja alihoidetun] masennuksen piikkiin – mutta kirjoittanut silti täyttä työkyvyttömyyseläkettä puoltavan lääkärinlausunnon. Ymmärrän kyllä, että asiakas ei tässä tapauksessa ymmärrä eläkelaitoksen antamia hylkääviä päätöksiä.

Nämä kolme sairausryhmää, parantumattomat syöpäsairaudet, psykoottistasoiset mielenterveyden häiriöt ja mielisairaudet sekä etenevät muistisairaudet, ovat useimmiten niin helppoja myöntöjä, että tuntuu turhalta pyytää niihin asiantuntijalääkärin kannanottoa. Eläkkeen myöntäminen ei kuitenkaan paranna näitä ikäviä sairauksia, eikä näitä ole helppoudestaan huolimatta mitenkään kivaa ratkaista.